Lääketieteen isä Hippokrates

Kosin saarella v. 460 ekr. syntynyt, lääketieteen isäksikin kutsuttu Hippokrates on antiikin Kreikassa kehittyneen järkiperäisen lääketieteen tunnetuin edustaja.

Lääketieteen isäksi Hippokratesta nimitetään erityisesti siksi, että hän oli länsimaissa ensimmäinen lääkäri, joka halusi erottaa lääkintätaidon pappeudesta. Hippokrateen mukaan taudit eivät olleet jumalien aiheuttamia, vaan kaikilla taudeilla oli omat luonnolliset syynsä.

Hippokrateen aikana Kreikassa vakiintui humoraalioppi, jonka mukaan ihmisen elimistöä vallitsi neljä perusnestettä, veri, lima, sappi ja musta sappi. Niiden oikea tasapaino merkitsi terveyttä, kun taas niiden epätasapaino oli syynä sairauksien syntyyn. Sairauksien aiheuttajina pidettiin sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Ruokavalio ja liikunta katsottiin sisäisiksi sekä ilmasto, tuulet ja vuodenajat ulkoisiksi syiksi. Tämä filosofinen oppijärjestelmä oli myös kaikkien hoitokeinojen perusteena. Ruokajärjestyksellä, lääkkeillä, kylvyillä, kuppauksella ja suoneniskuilla pyrittiin eri tavoin palauttamaan perusnesteiden oikea tasapaino.

Hippokrateen mukaan oli olemassa tietty elämää ylläpitävä henkinen ja parantava voima, jonka käsittelyyn lääkärin taito perustui. Taito parantaa sairauksia ja hoitaa ihmistä voitiin saavuttaa vain kokemuksen avulla. Yksittäisten oireiden havaitseminen loi perustan sairausilmiöiden yleisen lainalaisuuden tuntemiselle. Kliinisten havaintojen tekemisessä käytettiin tarkastelua (inspektiota), tunnustelua (palpaatiota) ja kuuntelua (auskultaatiota).

Hippokrates suhtautui itse aktiivisesti sairauden hoitoon, mutta toisaalta hän korosti harkintaa hoitomenetelmien käytössä. Hänen sanomanaan pidetään lausetta "Ophelein e me blaptein" (suom. Tärkeintä on olla vahingoittamatta). Hän tähdensi varsinkin elämänjärjestyksen ja ruokavalion merkitystä. Vaikka Hippokrates ei tehnyt leikkauksia, hän hoiti vammoja käsittelemällä (manipuloimalla) sekä murtumia ja sijoiltaanmenoja paikoilleen asettamalla (reponoimalla). Hippokrateen manipulaatio on eräs menetelmä sijoiltaan menneen olkanivelen paikoilleen asettamiseksi. Tärkein muisto Hippokrateesta on kuitenkin hänen nimellään tunnettu vala (Hippokrateen vala), johon pohjautuvat myös nykyaikaisen terveydenhuollon eettiset säännöt.